Taskuvihkomenetelmä tukee kielenoppimista työssä

Kun opiskellaan työelämässä tarvittavaa kielitaitoa, Google-kääntäjä ei riitä. Käännösvirheiden vaara on ilmeinen, jos oppija lähtee alkeiskielitaidolla etsimään vastinetta tietylle sanalle Google-kääntäjän avulla sen sijaan, että rohkenisi turvautua ammattikielen osaajaan, rinnalla työskentelevään kollegaansa. Taskuvihkoa käyttäen oppija saa tukea kielen oppimiseen juuri sillä hetkellä ja tavalla kuin hän kulloinkin tarvitsee. 

Jotta oppii soveltamaan oppimaansa erilaisissa tilanteissa, joihin työpaikalla törmää, pitää kielenkäytössä olla joustava ja luova. Kun hoitaja on kädet kyynärpäitä myöten potilaan sängyssä, hän ei voi kaivaa avuksi puhelinta ja kysyä siltä, mitä tässä tilanteessa sanotaan. Hänellä tulee olla valmius käyttää tilanteessa sopivaa kieltä ilman apuvälineitä. Näissä tilanteissa alan tunteva kollega tai ohjaaja on hyödyllisempi tuki kuin Google. 

Taskuvihko tekee oppijasta aktiivisen havainnoijan. Hän alkaa kiinnittää huomiota siihen, miten hän voi oppia kieltä työpäivän vuorovaikutustilanteissa. Kun hän seuraa kollegan tai ohjaajan työskentelyä, hän voi kuunnella kollegan ja asiakkaan vuoropuhelua ja kirjoittaa hyvät fraasit ylös. Tai kun hän ei tiedä, mitä sanoisi tietyssä tilanteessa, hän voi kirjoittaa tilanteen ylös ja kysyä kollegalta, mitä siinä tilanteessa tulisi sanoa. Tällä tavalla hän oppii tilanteeseen sopivaa kielenkäyttöä omista tarpeistaan lähtien.

Taskuvihkon avulla oppijan omistajuus omaan oppimiseensa kasvaa. Hän kokee tekevänsä konkreettisesti työtä kielenoppimisen eteen myös työpaikalla, ei vain kielikurssilla. Kieli on osa elämää ja siihen on lupa kiinnittää huomiota myös työpaikalla. Hän ei ole vain sen varassa, mitä opettaja kielikurssilla hänelle opettaa tai mitä oppikirjoissa opetetaan, vaan hän oppii jatkuvasti omista tarpeistaan lähtien. 

Taskuvihko on yksi tapa toteuttaa Tokasa-hankkeessa kehitettyä kielisopimusta, joka tehdään harjoittelupaikan ja opiskelijan kanssa ennen harjoittelun alkua.  Kielisopimuksessa sovitaan myös muista käytänteistä, joiden avulla opiskelijan kielenoppimista tuetaan harjoittelun aikana. 

Taskuvihkon etu on, että se aktivoi suomenoppijan kollegat ja ohjaajat tukemaan häntä kielenoppimisen prosessissa. He huomaavat, mitkä asiat ovat juuri tälle oppijalle vaikeita ja pystyvät antamaan konkreettista apua. Se on molemmille ikään kuin lupa pysähtyä kielen äärelle. Molemmat voivat saada siitä hyviä kokemuksia – oppija oppii uutta ja kollegan kielitietoisuus ja ymmärrys kielenoppijaa ja kielenoppimisprosessia kohtaan kasvaa. 

Kielibuusti-hankkeen perusajatus on, että kieltä voidaan oppia joka paikassa ja ympäröivän yhteisön tulee olla mukana, sillä kieltä ei opita umpiossa vaan sosiaalisissa tilanteissa. Taskuvihko onkin oiva keino aktivoida työyhteisöä tukemaan kielenoppimisprosessia. Samalla se antaa työyhteisön jäsenille näkymän siihen, millaisia asioita oppija juuri sillä hetkellä pohtii, mitä hän voi senhetkisellä kielitaidollaan tehdä ja mihin hän tarvitsee muiden tukea. Näin voidaan myös hälventää työyhteisöjen liiallisia odotuksia siitä, että uuden työntekijän tulisi hallita suomen kieli jo ennen työn aloittamista. 

Työpaikka on yksi parhaista ympäristöistä oppia työtilanteissa tarvittavaa kieltä. Suomen kielen opettaja voi ohjata oppijaa käyttämään tilaisuuksia hyväkseen, mutta ennen kaikkea asiaan paneutuvan työyhteisön tuki voi olla merkittävä tekijä positiivisen ilmapiirin luomisessa ja konkreettisen tuen antamisessa.