Tilanteet, teemat ja toimijuus suomenopetuksen lähtökohtina (TTT-malli)

Kielibuusti-hankkeessa kehitettävien suomen kielen pilottikurssien lähtökohtina toimivat tilanteet, teemat ja toimijuus. TTT-lähtöisyys suomen opetuksessa pohjaa erityisesti funktionaaliseen kielikäsitykseen, sosiokulttuurisen oppimisen teoriaan sekä kakkoskielisestä vuorovaikutuksesta saatuun tutkimustietoon. Näiden viitekehysten pohjalta avaamme tässä pilottikurssiemme suunnitteluun vaikuttaneita oppimiseen, opetukseen ja oppimisympäristöön liittyviä käsityksiä.  

Oppijasta toimijaksi   

Kielenoppija (tai monessa tilanteessa ennen kaikkea toisen kielen käyttäjä) nähdään aktiivisena toimijana, joka kieltä käyttäessään tekee omia ratkaisuja. Toimijuuteen vaikuttavat monet ympäristöstä ja kielenoppijasta itsestään riippuvat seikat.  

Motivaatiolla on suuri rooli kielenoppimisessa. Kielenoppimista tukee se, että saa itse vaikuttaa siihen, mitä oppia ja opiskella. Oppiminen on motivoivaa myös silloin, kun opiskeltavat asiat vastaavat niihin haasteisiin, joita oppija arjessaan kohtaa, ja kun kielenkäyttöön liittyy selviä tavoitteita.   

Opettajasta oppimisen tukijaksi    

Opettajan ja opetuksen tehtävänä on ohjata kielenoppijaa monipuolisten oppimisympäristöjen äärelle ja antaa työkaluja suullisissa ja kirjallisissa vuorovaikutustilanteissa toimimiseen. Opettajan on tärkeää ohjata oppijaa kielen havainnointiin ja päättelyyn sekä tarjota oppijoille mahdollisuuksia toimia kielellä merkityksellisesti yhdessä muiden kanssa. Opettajan on keskeistä seurata, mihin oppijat tarvitsevat kielitaitonsa kehittämisessä tukea ja pyrittävä antamaan sitä oikea-aikaisesti.     

Kielenoppijaa on hyvä herätellä miettimään tavoitteitaan ja käsityksiään kielestä ja kielenoppimisesta sekä ottamaan vastuuta kielitaitonsa kehittämisestä. On kuitenkin muistettava, että myös ympäröivän yhteisön on tehtävä oma osansa vuorovaikutustilanteiden onnistumiseksi. Jotta kielitaitoa pääsee kehittämään, on päästävä osalliseksi johonkin yhteisöön. 

Luokkahuoneessa ja sen ulkopuolella  

Kielitaitoa opitaan ja harjoitellaan oppitunneilla, mutta sitä käytetään ja kasvatetaan erityisesti luokkahuoneen ulkopuolisissa sosiaalisissa ja institutionaalisissa tilanteissa. Oppimisympäristöt tulisikin käsittää laajasti.  

On olennaista, että kielenkäyttäjä pääsee osallistumaan monenlaisiin kielenkäyttötilanteisiin, sillä kielen merkitykset rakentuvat tilanteissa. Tällä on suuri merkitys siinä, millaista kielitaitoa ja miten sitä oppitunneilla opetetaan. Myös kielen sanasto-kielioppia selitetään peilaten sitä erilaisiin kielenkäyttötilanteisiin.  

TTT-mallia avatessamme keskitymme ennen kaikkea kurssien sisältöihin ja toimintatapoihin. Kursseilla oppijaa voi ohjata aktiivisesti havainnoimaan kielellistä ympäristöään ja rohkaista toimimaan suomeksi niin luokkahuoneessa kuin sen ulkopuolella.  

Luettavaa

• Aalto, Eija; Mustonen, Sanna & Tukia, Kaisa 2009: Funktionaalisuus toisen kielen opetuksen lähtökohtana [Functionalism as the basis for teaching a second language]. Virittäjä, 113(3). Noudettu osoitteesta https://journal.fi/virittaja/article/view/4204  
• Aalto, Eija; Mustonen, Sanna; Järvenoja, Marjaana & Saario, Johanna 2019: Monikielisen oppijan matkassa. Verkkosivusto opettajankoulutukseen. Jyväskylän yliopiston opettajankoulutuslaitos. Saatavilla: https://monikielisenoppijanmatkassa.fi  
• Intke-Hernandez, Minna 2020: Maahanmuuttajaäitien arjen kielitarinat: etnografinen tutkimus kieliyhteisöön sosiaalistumisesta. Väitöskirja, Helsingin yliopisto.  
• Kotilainen, Lari; Kurhila, Salla & Kalliokoski, Jyrki (toim.) 2019: Kielenoppiminen luokan ulkopuolella. Tietolipas 262. SKS, Helsinki.   
• Lauranto, Yrjö (2020): FUNK! Funktionaalis-pedagoginen kielioppi ja suomen kielen opetus teoksessa Kaikkien koulu(ksi) – kielitietoisuus koulun kehittämisen kulmakivenä, toim. Rapatti, Katriina. Äidinkielen opettajain liiton vuosikirja.  
• Lilja, Niina; Eilola, Laura; Jokipohja, Anna-Kaisa & Tapaninen, Terhi (toim.) 2022: Aikuiset maahanmuuttajat arjen vuorovaikutustilanteissa. Suomen kielen oppimisen mahdollisuudet ja mahdottomuudet. Vastapaino, Tampere.   
• Scotson, Mia 2020: Korkeakoulutetut kotoutujat suomen kielen käyttäjinä. Toimijuus, tunteet ja käsitykset. Väitöskirja, Jyväskylän yliopisto.  
• Van Lier, Leo 2008: Agency in the classroom. – J.P. Lantolf & M. E. Poehner (toim.), Sociocultural theory and the teaching of second languages s. 163–186. Sheffield: Equinox.

Kurssin käynnistäminen 

Parhaimmillaan oppimisprosessi käynnistyy jo ennen varsinaisen opetuksen alkamista. Esimerkiksi kurssilaisten vahvuuksia ja keskeisiä kehittämiskohteita kartoittavan itsearvioinnin voi teettää jo kurssin kynnyksellä. Erinomainen käytäntö on myös kurssilaisten haastatteleminen ennen kurssia. (Esimerkkejä mahdollisista alkuhaastattelun kysymyksistä sivun alalaidassa). 

Vaikkei alkuhaastatteluihin olisikaan mahdollisuutta, kurssitoiveita voi kerätä kevyemminkin jo kurssin alkamisen kynnyksellä. Kurssilaisten toiveita kurssilla käsiteltävistä teemoista ja heille relevanteista kielenkäyttötilanteista voi kerätä esim. Padletin tai muun vastaavan työkalun avulla. On hyödyllistä, jos työkalussa on jonkinlainen äänestystoiminto, jonka avulla opettaja voi kartoittaa, kuinka monelle kyseinen toive on oleellinen. (Esimerkki alkeiskurssilaisilta Padletin avulla kerätyistä toiveista)

Kaikki kurssilaiset eivät ehkä paneudu tällaiseen ennakkotehtävään kovin syvällisesti, joten kurssilla siihen on syytä palata. Yhteisessä kurssitapaamisessa voidaan esimerkiksi pienryhmissä tarkastella muiden ehdotuksia, ottaa niihin kantaa ja miettiä vielä uusia ehdotuksia. Kun kurssilaisten toiveita on näin vaiheittain koottu yhteen, koonti tarjoaa opettajalle yhden tärkeän työkalun opetuksen suunnitteluun. Kurssi ei luultavasti pysty vastaamaan kaikkiin toiveisiin, mutta opettaja pystyy ainakin ottamaan niihin kantaa. Toisaalta osallistujat pääsevät näkemään, vastaavatko omat toiveet enemmistön toiveita, ja ymmärtävät sitäkin kautta luultavasti paremmin opettajan kurssisisältöjä koskevia valintoja. 

TTT-mallissa kurssi rakennetaan osallistujille relevanttien teemojen ja kielenkäyttötilanteiden ympärille. Se ei tarkoita sitä, että kaikki toiveet toteutetaan, mutta opettajan täytyy selvittää, mitä osallistujat pitävät itselleen tärkeänä. Sen jälkeen opettajan tehtävänä on arvioida, mitä kurssin puitteisiin mahtuu ja miten ja missä järjestyksessä näitä asioita on mielekästä käsitellä.  

Kurssilla eteneminen 

Kurssin edetessä on aika ajoin hyvä palata kurssilaisten alussa esittämiin toiveisiin. Onko kurssi edennyt niin, että keskeisimmät toiveet on huomioitu? Entä onko syntynyt uusia tarpeita?   

Uusista tarpeista opettaja saa tietenkin viitteitä myös tutustuessaan paremmin kurssilaisiinsa ja heidän taitoihinsa. Taidot tulevat esiin muun muassa erilaisissa keskustelutehtävissä ja kirjallisissa palautustehtävissä. Oppijoita kannattaa myös kannustaa käyttämään kurssilla käytössä olevia viestintäkanavia, sähköpostia tai keskustelualuetta tai mahdollisia pikaviestimiä tuodakseen esiin haasteitaan, toiveitaan sekä tuntemuksiaan. 

Se, millaista sanasto-kielioppia kurssilla käsitellään, kytkeytyy toisaalta siihen, mikä on kurssilla käsiteltävien kielenkäyttötilanteiden kannalta keskeistä, ja toisaalta oppijoiden taitoihin ja taidoissa ilmenneisiin aukkoihin. Kun kyse on useiden tarjolla olevien kurssien jatkumosta, on toki tarpeen luoda suuntaviivoja sille, millaisia tilanteita ja millaista sanasto-kielioppia kullakin kurssilla tyypillisesti käsitellään. Nämä suuntaviivat on kuitenkin pidettävä kyllin väljinä, jotta tarpeisiin ja toiveisiin reagoiminen on aidosti mahdollista.

Suomenoppijan toimijuus on sitä, että osaa ja haluaa toimia itselleen tärkeissä vuorovaikutustilanteissa suomeksi tai monikielisesti, oman ja keskustelukumppaneiden kielitaidon mahdollistamissa rajoissa. Se on myös sitä, että osaa ja haluaa oppia lisää. Opettaja voi tukea ja vahvistaa oppijoiden toimijuuden rakentumista yhtäältä kurssisisältöjen ja toisaalta kursseilla tapahtuvan toiminnan kautta.   

Toimijuutta tukevat sisällöt  

Kurssisisältöjen näkökulmasta toimijuutta tukee se, että kurssilla harjoitellaan sellaisia teemoja ja sellaista kieltä, jotka ovat oppijalle relevantteja hänen elämässään: selviytymistä suomeksi erilaisissa arkielämän tilanteissa, joissa käytetään nopeatempoista puhekieltä, sekä toisaalta osallistujille merkityksellisten tekstien ymmärtämistä ja tuottamista. Tähän liittyy myös valinnaisuus kurssisisältöjen ja harjoitusten suhteen, sillä samat teemat eivät ole olennaisia kaikille. Oppijaa itseään haastetaan alusta saakka pohtimaan, mitkä teemat ovat hänelle tärkeitä ja millaisia kielenkäyttötilanteita hän arjessaan kohtaa. Kurssisisältöjen valinnassa keskeisenä lähtökohtana ovat nämä kurssilaisten pohdinnat.  

Toimijuutta tukevat työskentelytavat 

Toisaalta on tärkeää, että kurssin työskentelytavat, harjoitukset ja kurssitehtävät on suunniteltu ohjaamaan osallistujia kohti toimintaa aidoissa kielenkäyttötilanteissa luokkahuoneen ulkopuolella. Tilanne-, teema- ja toimijuuslähtöisyydestä ammentavilla Kielibuustin pilottikursseilla keskeinen työskentelytapa on ollut ohjattu itsenäinen pienryhmätoiminta: jokaviikkoisten opettajan vetämien tapaamisten lisäksi osallistujat tapaavat viikoittain pienryhmässä, jossa tavoitteena on itseohjautuva toiminta opettajan suunnittelemien harjoitusten pohjalta. Pienryhmät ovat yksi konkreettinen keino siirtää vastuu oppimisesta oppijoille itselleen ja siten tukea oppijoiden aktiivista toimijuutta. Merkitystä ei ole vain sillä, millaisia opettajan pienryhmälle suunnittelemat harjoitukset sinällään ovat, vaan myös sillä, millaista keskustelua yhteistyö harjoitusten parissa pienryhmän jäsenten välillä synnyttää.  

Pienryhmässä tehtävät harjoitukset ovat usein sellaisia, joissa kurssilaisten on pohdittava jotakin kielen tai kulttuurin ilmiötä. Kielitaidon tasosta riippuen pohdinta voi tapahtua suomeksi, apukielellä tai monikielisesti. Kurssilaisten täytyy myös raportoida suullisesti tai kirjallisesti tapaamisensa tuloksista. Näin opettaja saa tiedon siitä, onko pienryhmä kokoontunut, mitä he ovat oppineet tai mikä on mahdollisesti jäänyt epäselväksi. Usein tehtävät ohjaavat pohtimaan myös omaa oppimista tai kokemuksia opiskellusta.  

Toinen toimijuutta tukeva työskentelytapa on portfolion käyttö opetuksessa. Kielibuustin toteuttamissa kurssipiloteissa kurssitoiminta on tapahtunut pääasiallisesti Moodle-oppimisympäristössä ja Zoom-tapaamisissa, eikä käytössä ole ollut oppikirjaa. Portfolion käyttäminen on yksi tapa ryhdistää oppikirjatonta opetusta ja tehdä opittua näkyväksi niin oppijoille kuin opettajallekin. Portfolion käytöstä on tulossa portaaliin erillinen ohjausteksti ja useita portfoliomalleja myöhemmässä vaiheessa.   

Tärkeässä osassa toimijuuden tukemisessa on niin ikään toiminnan reflektointi. Opettaja reflektoi kurssin ja kurssilaisten toimintaa ja ohjaa kurssilaisia reflektoimaan omaa toimintaansa, omia tavoitteitaan ja kielitaitoaan. Hyödyksi tässä ovat sekä itse- että vertaisarviointi sekä ohjauskeskustelut opettajan kanssa. 

Eväitä uuden oppimiseen 

Aivan keskeistä on, että opettaja ei vain opeta vaan ohjaa oppimaan. Opettaja antaa eväitä kielenoppimiseen ja kielellisen ympäristön ymmärtämiseen, jotta oppijan olisi helpompi tutustua siihen omatoimisestikin ja jotta hänellä olisi rohkeutta käyttää taitojaan eri tilanteissa. Opettaja myös johdattaa oppijoita jakamaan hyviä oppimiskokemuksia ja kielenoppimisvinkkejä keskenään.