Projektityön aiheena voi olla melkeinpä mikä tahansa suomen kieleen tai suomalaiseen kulttuuriin liittyvä aihe. Se voi olla erilaisiin materiaaleihin ja sisältöihin tutustumista tai erilaisissa kielenkäyttötilanteissa tapahtuvaa toimintaa, jota voi raportoida ja reflektoida jälkeenpäin. Olennaista on, että opiskelija valitsee sellaisen aiheen, joka kiinnostaa häntä ja johon hän tarttuu mielellään. Itse olen opettajana rajoittanut aiheen valitsemista ainoastaan siten, että projekti ei voi olla esimerkiksi laajamittaista itsenäistä kirjoittamista, joka vaatisi opettajalta perusteellista kommentointia sillä sellaiseen ei resurssisyistä ole kielikurssin puitteissa yleensä mahdollisuutta.

Opiskelijat ovat valinneet projektitöilleen hyvin monenlaisia aiheita ja erilaisia tapoja työskennellä niiden parissa. Projektin aiheina ja työskentelytapoina ovat olleet esimerkiksi seuraavat: 

• musiikki: musiikin kuuntelu, laululyriikoihin perehtyminen, laulujen laulaminen, konserteissa käyminen
• media: selkouutisten seuraaminen, aikakauslehtiartikkelien lukeminen, suomalaisten tv-sarjojen seuraaminen, suomalaisten elokuvien katsominen, elokuvatapahtumiin osallistuminen, youtube- tai instagram-tilien seuraaminen, mainosten tutkiminen ja analysoiminen
• kirjallisuus: (selko)kirjan lukeminen, sarjakuvan lukeminen
• keskustelu: säännöllinen kielikahviloihin osallistuminen tai suomalaisen kaverin kanssa pidetyt säännölliset suomenkieliset keskusteluhetket
• julkisen tilan tekstit: mainosten, infotekstien, kylttien ym. tutkiminen ja analysoiminen
• harrastukset, pelit ja urheilu: suomenkielisille ryhmäliikuntatunneille tai muihin harrastusryhmiin osallistuminen, suomen integroiminen videopeliharrastukseen
• muut aktiviteetit: ruoan laittaminen ja suomalaiset reseptit, tavaroiden myyminen ja ostaminen sekä tähän liittyvä viestintä Tori.fi-alustalla

Opiskelijan valitsema aihe ja työskentelytapa määrittävät osaltaan sitä, mitä opiskelija projektin puitteissa harjoittelee ja oppii. Aiheen valintaa voikin ohjata paitsi oma kiinnostus, myös se millaisia asioita opiskelija haluaa oppia ja harjoitella. Aiheen valintaa kannattaa miettiä kurssilla yhdessä ja opiskelijat kannattaa laittaa ideoimaan aiheita esimerkiksi pienryhmissä. Näin parhaat ajatukset leviävät opiskelijaryhmässä laajemmalle. Toisinaan opiskelijat ovat halunneet työskennellä useamman erilaisen aiheen parissa ja yhdistäneet projektissaan monenlaisia aiheita ja työskentelytapoja, esimerkiksi musiikin kuuntelua ja laululyriikoihin perehtymistä sekä elokuvien katsomista. Projektin tavoitteena on löytää itselle mielekkäitä tapoja käyttää ja oppia suomea, joten mikään ei estä toteuttamasta projektityötä myös useampia erilaisia aiheita yhdistellen.

Aiheen valittuaan opiskelija etsii aiheeseen liittyviä suomenkielisiä sisältöjä, materiaaleja tai aktiviteetteja, joiden parissa hän haluaa viettää aikaa viikoittain. Projektissa voi pysytellä yhden tietyn materiaalityypin äärellä tai opiskelija voi halutessaan tehdä aiheen puitteissa eri viikoilla erilaisia asioita. Jo aluksi voi myös vinkata, että työskentelytapoja ja tarvittaessa aihettakin on mahdollista muokata projektin kuluessa, jos opiskelija esimerkiksi huomaa valinneensa liian haastavan aiheen tai työskentelytavan. 

Omilla kursseillani projektityöskentelyä on seurattu siten, että opiskelijat kirjoittavat viikoittain lyhyen raportin, jossa he kertovat projektin etenemisestä. Raportin kirjoittaminen kannattaa aloittaa sillä, että opiskelija kirjoittaa lyhyen johdannon, jossa hän kertoo, minkä aiheen hän on valinnut ja mitä hän aikoo projektityössään tehdä. On hyvä sisällyttää johdantoon myös hieman reflektiota siitä, miksi opiskelija on valinnut juuri tämän aiheen. Projektin raportointi jatkuu lyhyinä viikkoraportteina, joissa opiskelijat kertovat, mitä ovat kullakin viikolla aiheensa parissa tehneet ja reflektoivat, millaisia asioita he ovat oppineet. Raportissa on siis joka viikko kaksi pääasiaa: 1) mitä teit tällä viikolla ja 2) mitä opit tällä viikolla. 

Raporttia kirjoittaessaan opiskelijat pääsevät harjoittelemaan raporttimuotoisen asiatekstin kirjoittamista. Tämän tekstilajin konventioista kannattaakin antaa opiskelijoille selkeät ohjeet, jotta kieltä perustasolla osaavan opiskelijan on mahdollista raportoida toimintaansa suomeksi. Raporttia kirjoittaessaan opiskelija pääsee muun projektityön puitteissa tapahtuvan oppimisen lisäksi harjoittelemaan myös oman toiminnan yksinkertaista kuvailua ja menneiden aikamuotojen, erityisesti imperfektin käyttöä. 

Opiskelijani ovat kirjoittaneet raporttinsa pääosin suomeksi, mutta kursseillani on ollut sallittua kirjoittaa osin myös englanniksi sellaisista asioista, joita opiskelija ei koe kykenevänsä erittelemään suomeksi. Tekoälyn käyttäminen ei sen sijaan ole ollut sallittua. Yleisohje on ollut, että kaikkien olisi A2-tasolla osattava kertoa yksinkertaisin sanankääntein suomeksi ainakin, mitä he ovat kuluneella viikolla tehneet projektin parissa. Vaativampaa oman oppimisen reflektointia tai opiskelijoiden huomaamien kielen piirteiden analysointia on raporteissa harjoitettu myös englanniksi. 

Olen itse ottanut raporttien suhteen sen linjan, että en korjaa raporttien yksittäisiä kielivirheitä vaan kommentoin projektityöskentelyä yleisemmällä tasolla. Tämä säästää opettajan resursseja, ja opiskelijat saavat kokemuksen siitä, että he pystyvät raportoimaan työskentelystään suomeksi ymmärrettävästi: jokaista virhettä ei ole tarpeen korjata vaan opiskelijan on mahdollista ilmaista itseään kehittyvällä kielitaidollaan tätä tehtävää varten riittävällä tasolla. 

Omilla kursseillani raportti on jaettu sähköisenä dokumenttina, jota opiskelija täydentää viikoittain ja jota opettaja lukee ja kommentoi säännöllisin väliajoin. Opiskelijat ovat jakaneet linkin dokumenttiinsa Moodlessa ja olen itse kirjoittanut kommentteja työskentelystä parin viikon välein Moodleen. Näin kaikki kommentit säilyvät samassa paikassa ja opettajan on helppo palata aiempiin kommentteihin tarvittaessa. 

Raportti on hyvä kirjoittaa melko tiiviiksi. Monet ovat halunneet liittää raporttiinsa kuvia tai ruutukaappauksia. Projektiraporttinsa loppuun opiskelijat ovat kursseillani kirjoittaneet lyhyen yhteenvedon, jossa he reflektoivat projektin antia kokonaisuudessaan: millaisia asioita he oppivat projektia tehdessään ja oliko valittu aihe projektiin sopiva. Tärkeintä on saada opiskelija pohtimaan, olisiko projektia tai jotakin muuta vastaavaa toimintaa mahdollista ja hyödyllistä jatkaa myös kurssin päättyessä. Tavoite on, että projekti kannustaa hakeutumaan itseä kiinnostavien suomenkielisten sisältöjen ja aktiviteettien pariin myös kurssin päätyttyä.

Konkreettisten toimintaohjeiden lisäksi on tärkeää keskustella opiskelijoiden kanssa myös siitä, mitä projektissa tavoitellaan. Tavoitteena on ensinnäkin oivaltaa, että suomeksi on tarjolla hyvin monenlaisia aktiviteetteja ja sisältöjä, joihin pääsee käsiksi jo perustason kielitaidolla. Lisäksi projektissa pyritään luomaan omaan arkeen sopivia, säännöllisesti toistuvia hetkiä, jolloin tartutaan itseä kiinnostavaan suomenkieliseen sisältöön tai osallistutaan mielekkääseen suomenkieliseen aktiviteettiin. Tavoitteena on luoda pysyviä toimintatapoja, joita jokaisen on helppoa jatkaa itsenäisesti myös kurssin päättyessä.

Projektin parissa työskennellessään opiskelijat oppivat tietysti uutta sanastoa ja ilmauksia itseä kiinnostavasta aihepiiristä. Projektin materiaalia voidaan myös käyttää kurssilla yhteisesti opiskeltujen asioiden harjoittelemiseen ja syventämiseen: opiskelijoita voi ohjata tarkastelemaan jotakin kurssilla yhteisesti käsiteltyä aihetta, kuten aikamuotojen tai monikon käyttöä, rektioita tai nominityyppejä ja kirjoittamaan huomioitaan tästä viikkoraporttiinsa. 

Omien kokemuksieni perusteella palkitsevinta ja hyödyllisintä opiskelijoille on kuitenkin usein se, että he pääsevät vapaasti tutkimaan omaa materiaaliaan ja tekemään siitä erilaisia huomioita. Opiskelijat saattavat esimerkiksi tarkastella sitä, millaiset asiat (sanat, ilmaukset, rakenteet) aineistossa toistuvat ja pohtia, miksi ne toistuvat. Monet kiinnittävät huomiota myös kirjakielen ja puhekielen eroihin. Useat tekevät huomioita sellaistenkin rakenteiden käytöstä ja merkityksestä, jotka eivät ole vielä itselle tuttuja. Jotkut opiskelijat ovat hyvin taitavia nostamaan esiin tämän tyyppisiä huomioita, mutta opettaja voi myös aktiivisesti ohjata opiskelijoita tällaiseen reflektioon. 

Projektin puitteissa pyritään kartuttamaan myös kielenoppimiseen liittyviä metataitoja. Tärkeänä tavoitteena on oppia, miten suomenoppijan kannattaisi lähestyä erilaisia itseä kiinnostavia materiaaleja, jotka saattavat tuntua kielellisesti haastavilta vielä peruskielitaitotasolla. Projekti johdattaa opiskelijan viettämään aikaa suomenkielisten sisältöjen äärellä ja tutkimaan sitä, miten voi nauttia suomenkielisestä sisällöstä. Tarkoitus on huomata, että vaikka ei vielä ymmärrä tai osaa itse ilmaista kaikkea, erilaisiin aktiviteetteihin voi osallistua tai erilaisten sisältöjen äärelle pysähtyä – ja samalla kehittää suomen kielen taitoa kuin sivutuotteena. 

Tavoitteena on myös oppia käyttämään itseä kiinnostavaa materiaalia oppimiseen ja oppia reflektoimaan omaa oppimista. Opiskelijoille kannattaakin antaa tilaisuus projektityön puitteissa tekemiensä huomioiden jakamiseen: usein vertaisoppiminen on kielenoppimiseen liittyvien metataitojen suhteen tehokkaampaa kuin opettajan antamat neuvot. 

Opiskelijoille kannattaa myös tehdä selväksi, että jo säännöllinen työskentely oman aiheen ja materiaalin parissa, muutama viikoittain opittu uusi ilmaus tai pienetkin huomiot erilaisista suomen kielen tai kielenkäytön piirteistä voivat olla riittäviä oppimistuloksia. Tarkoituksena on, että opiskelijat huomaavat oppivansa jotakin aivan joka kerta suomen kieltä käyttäessään tai suomenkielisiä sisältöjä tutkiessaan – niin projektin puitteissa työskennellessään tai muuten kieltä käyttäessään. Pienetkin edistysaskeleet on hyvä itse huomata, jotta niistä muodostuu palkitseva ja motivoiva elementti kielen oppimisen polulla.

Suuressa mittakaavassa projektissa on kyse suomenoppijan toimijuuden rakentamisesta: opiskelija oivaltaa, että hän pystyy käyttämään kehittyvää suomen taitoaan itselleen relevanteissa ympäristöissä ja näissä ympäristöissä toimiminen auttaa puolestaan oppijaa kehittämään omaa kielitaitoaan. Tavoitteena on, että tämä aktiivinen toimijuus suomen kielellä muodostuu luontevaksi osaksi oppijan arkea ja auttaa häntä myös kokemaan osallisuutta hänelle merkityksellisissä suomenkielisissä yhteisöissä. 

Projektityö sopii osaksi monenlaisia kursseja: projektia voi muokata esimerkiksi aiheenvalinnan suhteen tai projekti voi olla laajempi tai suppeampi riippuen siitä, millaisia oppimistavoitteita kurssilla on. Omilla kursseillani projektityö on ollut yksi osa kurssia, jolla tehdään monia muitakin A2-tasolla olennaisia asioita: esimerkiksi harjoitellaan monenlaisia arkielämän viestintätilanteita ja asiointia sekä omasta henkilöhistoriasta ja laajemminkin menneestä ajasta puhumista. Projektityö toimii yhtenä kurssisisältöä laajentavana osana antaen kurssilaiselle mahdollisuuden työskennellä itseään kiinnostavan aiheen parissa ja harjoitella niitä asioita, joissa hän haluaa kehittyä. 

Aiheesta ja työskentelytavasta riippuen opiskelija voi oppia ja harjoitella projektin puitteissa monenlaisia taitoja ja kielitaidon osa-alueita. Lisäksi projektityöskentely auttaa opiskelijoita löytämään tapoja kehittää kielitaitoaan myös kurssin ulkopuolella ja ohjaa opiskelijaa hyödyntämään kielenoppijana aitoja arjen vuorovaikutustilanteita ja autenttisia tekstejä.

Projektityötä on kursseillani tehty muun kurssityöskentelyn ohella itsenäisesti mutta ohjatusti: työn tekemiseen saa ohjeet kurssilla ja projektista keskustellaan kurssilla yhdessä toistuvasti, mutta varsinainen työskentely tehdään pitkälti itsenäisesti. Kurssia suunnitellessa on tärkeää miettiä projektin vaatimaa työmäärää, jotta kurssista ei kokonaisuudessaan muodostu liian kuormittava. Omilla kursseillani sopiva opintopistemäärään suhteutettu työskentelymäärä on ollut noin 30–60 minuuttia projektityöskentelyä viikossa sisältäen myös viikkoraportin kirjoittamisen. On tärkeää varmistaa, että opiskelijat työskentelevät säännöllisesti. Myös opettajan palaute ja yhteiset keskustelut kannattaa ajoittaa sopivin välein toteutettaviksi, jotta projekti ei pääse unohtumaan taka-alalle muiden kurssiaktiviteettien varjoon. 

Omilla kursseillani projektityöskentely on toiminut parhaiten melko intensiivisesti toteutettuna: yhden yliopiston opetusperiodin eli kuuden–seitsemän viikon mittainen projekti on osoittautunut toimivimmaksi. Näin opiskelijoille ei iske projektiväsymys, vaan he jaksavat työskennellä ja raportoida työskentelystään säännöllisesti. 

Projektin etenemistä on tärkeää seurata säännöllisesti. Omilla kursseillani projektityöskentely on aloitettu opettajan antamilla ohjeilla ja kurssilaisten yhteisellä aivoriihellä aiheenvalinnan suhteen. Kunkin valitsemasta aiheesta ja projektityön etenemisestä on lisäksi keskusteltu kurssilla vertaisryhmissä muutaman viikon kuluttua projektityön aloittamisesta. Tässä yhteydessä on myös tarkasteltu yhdessä viikkoraportissa edellytettyä oman oppimisen reflektointia. 

Joidenkin opiskelijoiden on vaikeaa saada kiinni siitä, miten valittua materiaalia voisi käyttää kielen oppimiseen tai heidän voi olla vaikeaa raportoida, millaisia asioita he ovat projektin parissa työskennellessään oppineet. Siksi oppitunneilla on käyty yhdessä läpi, millaisia asioita kukin on projektia tehdessään oppinut ja jaettu aineiston käsittelyn strategioita. Olen myös näyttänyt opiskelijoille esimerkkejä siitä, miten muut opiskelijat ovat raportoineet omaa tekemistään ja oppimistaan. Vertaiskeskustelujen kautta mielenkiintoiset materiaalit sekä projektityön puitteissa syntyneet kieltä ja sen oppimista koskevat oivallukset sekä opiskelutaidot leviävät oppijaryhmässä laajemmalle. Yhteisten keskustelujen myötä projektista muodostuu lisäksi kiinteä osa kurssia, vaikka sitä tehdäänkin pitkälti itsenäisesti. 

Opettajana olen antanut kullekin opiskelijalle kirjallisesti henkilökohtaista välipalautetta kaksi kertaa kuuden viikon projektityörupeaman aikana. Tärkeimmät välipalautteessa esiin nousseet ohjeet olen nostanut esiin myös oppitunneilla. Työskentelyn loppupuolella olen antanut vielä yhteisesti tarkemmat ohjeet projektiraportin viimeistelyä ja yhteenvedon kirjoittamista varten. 

Omilla kursseillani projektityö on ollut yksi arvioitavista kurssitehtävistä, joten kurssin lopussa opiskelijat ovat saaneet työstään arvosanan ja kirjallisen loppupalautteen. Käyttämäni arviointimatriisi on ollut opiskelijoiden nähtävillä kurssin Moodle-sivulla ja se on myös tämän tekstin liitteenä. 

Opiskelijoiden projektityöstä antama palaute on ollut pääsääntöisesti kiittävää ja opiskelijat ovat oivaltaneet projektin tarkoituksen. Jotkut toki ovat kokeneet projektin työlääksi kaiken muun kurssisisällön rinnalla. Opettajana näen kuitenkin, että projektityö on yksi hyvä keino kielenoppijan toimijuuden vahvistamiseksi ja tarjoaa mahdollisuuden hyödyntää opiskelijaa motivoivia materiaaleja ja työskentelytapoja jo kielenoppimisen alkutaipaleella. Lisäksi projektityö voi vahvistaa opiskelijoiden opiskelutaitoja ja motivaatiota.