Viestintä kurssin alussa 

Ensimmäinen asia, mitä opiskelijan tulee kurssilla tehdä, on kirjautua sisään kurssin Moodle-alueelle. Moodle-alueen asetukset voisi laittaa myös siten, että kaikki kurssille ilmoittautuneet opiskelijat lisätään alueelle automaattisesti. Itseopiskelukurssin kohdalla on kuitenkin parempi, että opiskelijalta vaaditaan heti alussa hieman aktiivisuutta. Kirjautuessaan alueelle sisään opiskelija todennäköisesti silmäilee hieman kurssivaatimuksia sekä muita sisältöjä ja alkaa samalla orientoitua tulevaan kurssiin. Kurssialueella onkin hyvä olla näkyvissä keskeinen tieto kurssin suorittamisesta ja arvioinnista heti, kun alue avataan opiskelijoille. Opettajan työtä puolestaan helpottaa se, että Moodle-alueelle ei päädy opiskelijoita, jotka ovat ilmoittautuneet kurssille mutta eivät todellisuudessa ole sitä suorittamassa. 

Yksi kurssin ensimmäisiä tehtäviä on kirjoittaa itsestään esittely Padlet-seinälle. Kun kyse on aivan ensimmäisestä alkeiskurssista, esittelyn voi kirjoittaa muullakin kielellä kuin suomeksi. Kielen ei tarvitse välttämättä olla myöskään englanti. Opiskelijoiden (kieli)resursseja voi tehdä näkyväksi rohkaisemalla opiskelijoita käyttämään uuden kielen oppimisessa apuna kaikkia osaamiaan kieliä. Opettaja esittelee itsensä samalla seinällä ja kommentoi lyhyesti jokaista opiskelijoiden tekemää esittelyä. Opettaja voi tehdä lisäksi esittelyvideon itsestään suomeksi. Video tuo opettajan lähemmäs opiskelijaa kuin teksti tai kuva ja toimii toki kuullunymmärtämismateriaalina myös. 

Viestintä ja vuorovaikutus kurssin aikana 

Opettaja viestii opiskelijoille kurssin aikana Moodle-alueen kautta säännöllisesti mutta ei liian tiheästi. Moodle-alueelta viestit ohjautuvat suoraan opiskelijoiden sähköposteihin. Hyvä viestintätahti on esimerkiksi yksi viesti viikossa – vaikka toki välillä asiaa voi olla useamminkin. Viesteissä käsitellään kurssiin liittyviä käytännön asioita, kuten aikatauluja ja yhteisiä käytänteitä. Viestiin voi kuulua myös vapaamuotoisempi osa, jossa käsitellään esimerkiksi lähestyvää juhlapyhää tai jotain ajankohtaista ilmiötä. Joskus kirjoitetun viestin tai osan siitä voi korvata videolla. Tämä on jälleen yksi keino tehdä opettaja näkyväksi ja tutuksi kurssilaisille. 

Kurssilla on keskustelualue, jolle kaikki kurssilaiset voivat lähettää viestejä. Toisin kuin monilla synkronisilla kursseilla, itseopiskelukurssilla keskustelualue on tavallisesti ahkerassa käytössä. Kurssipalautteen perusteella opiskelijat pitävät hyödyllisenä paitsi sitä, että voivat itse esittää alueella kysymyksiä, myös sitä, että pääsevät lukemaan muiden esittämiä kysymyksiä ja vastauksia niihin. Välillä opiskelijat myös vastailevat toistensa kysymyksiin – etenkin, jos kysymys koskee esimerkiksi kurssikäytänteitä, joista kyllä löytyy tietoa kurssialueelta, mutta kysyjä ei ole sitä jostain syystä löytänyt. Keskustelualueen toimivuuden kannalta on tärkeää, että opettaja reagoi viesteihin nopeasti. Sama koskee kurssilaisten lähettämiä sähköpostiviestejä. Asynkroninen viestintä ei ole ongelma, jos viestintä on ennustettavaa ja selkeää. Opettaja voi kurssin alussa ilmoittaa, mihin aikoihin hän on tavoitettavissa ja kuinka nopeasti hän keskimäärin vastaa viesteihin.  

Monenlaista vuorovaikutusta 

Kurssin aikana opiskelijoille järjestetään vapaaehtoisia tapaamisia, jotka voidaan toteuttaa joko etäyhteydellä tai lähitapaamisina. Tapaamisissa opiskelijoilla on mahdollisuus kysyä mitä tahansa kurssiin tai ylipäätään suomen kieleen ja Suomeen liittyvää. Aina osallistujilla ei välttämättä ole kysymyksiä valmiina, joten opettajan on hyvä valmistella tapaamiselle jonkinlainen runko. Tapaamisessa tehdään myös harjoituksia, joissa keskitytään suullisen kielitaidon kehittämiseen, koska sitä itseopiskelukurssilla on muutoin vaikeinta harjoitella opettajajohtoisesti. Tapaamisten ajankohdat voi päättää opettajan oman aikataulun mukaan, tai kurssin osallistujia voi pyytää äänestämään itselleen parhaiten sopivia aikoja. Todennäköisesti tapaamiseen osallistuu vain pieni osa kurssilaisista riippumatta siitä, millä tavoin ajankohta on päätetty.  

Koska kaikki opiskelijat eivät pääse mukaan opettajan järjestämiin tapaamisiin, kurssilla on hyvä olla myös pakollisia tehtäviä, joissa opiskelija pääsee kehittämään suullista kielitaitoaan vuorovaikutuksessa muiden kanssa. Opiskelijat voivat esimerkiksi tehdä pareittain tai pienryhmissä dialogeja, jotka tallennetaan ja joista opettaja antaa palautetta. Tehtävänä voi myös olla haastatella jotakuta suomenpuhujaa ja koostaa haastattelusta joko kirjallinen tai suullinen raportti.  

Helsingin yliopiston itseopiskelukurssilla oli syksyllä 2024 kokeilussa Opeton-niminen sovellus, jossa käyttäjä keskustelee valitsemastaan aiheesta tekoälyn kanssa. Keskustelu käydään puhelun muodossa. Sovellus litteroi käydyn keskustelun ja antaa käyttäjälle jonkin verran palautetta. Halutessaan käyttäjä näkee myös englanninkielisen käännöksen litteraatista. Tekoälyn kanssa keskusteleminen on yksi tapa harjoitella vuorovaikutusta. Tekoäly on ihmistä helpommin saavutettava keskustelukumppani sikäli, että se on saatavilla milloin tahansa. Kielenoppija voi myös kokea tekoälyn kanssa käytävän keskustelun vähemmän stressaavana kuin sellaisen vuorovaikutustilanteen, jossa on mukana toinen ihminen. Tekoäly ei toisaalta kykene empaattisuuteen, luovuuteen ja ongelmanratkaisuun siten kuin ihminen kykenee. Moni sovellusta käyttänyt opiskelija kokikin sovelluksen kanssa käydyn keskustelun toimivan valmentajana oikeaan vuorovaikutukseen, joka tapahtuu joka tapauksessa aina ihmisten välillä. 

Itseopiskelukurssi antaa oppijalle mahdollisuuden opiskella joustavasti ja omassa tahdissa, mutta se myös tarkoittaa, että opiskelijan oppijan täytyy osata aikatauluttaa ja suunnitella omaa oppimistaan. Joillekin tämä on helppoa ja luontevaa, mutta on tärkeää sisällyttää kurssin ohjeisiin elementtejä, jotka tukevat itseohjautuvuuden kehittymistä. Hyvä apu tähän voisivat opettajan suunnittelemien materiaalien ja esimerkkien lisäksi olla vertaisten, eli kurssin aiemmin suorittaneiden kokemukset. Tällaisia ajatuksia ja kokemuksia voisi kerätä tavoitteiden asettamisesta ja ajankäytöstä – ja ihan vain siitäkin, miksi verkkokurssille kannattaa tulla. 

Ajankäytön suunnittelu 

Itseopiskelukurssin työmäärä voi ensin tuntua epämääräiseltä. Kuinka paljon tehtäviä kurssilla on? Minkä verran niiden tekemiseen kuluu aikaa? Itseopiskelukurssilla on järkevää säädellä tehtävien aukeamista, jotta opiskelija etenisi tehtävistä ja teemoista toiseen toivotussa järjestyksessä, mutta tämä tarkoittaa, että kurssin alussa opiskelija ei pääse näkemään kaikkia tehtäviä. Tässä auttaa Moodlen suoritusten seuranta sekä edistymisen seuranta -lohko: mahdollisimman moniin tai jopa kaikkiin tehtäviin kannattaa määrittää, milloin tehtävä on suoritettu. (Täytyykö avata linkki, lähettää viesti keskustelualueelle, palauttaa tehtävä, saada tietty arvosana...?) Tällä tavalla tietysti opettaja pystyy seuraamaan osallistujien suorituksia, mutta myös opiskelija itse näkee oman edistymisensä. Ja kurssin alussa edistymisen seuranta -lohko voi auttaa hahmottamaan tehtävien määrää ja varaamaan niiden tekemiseen riittävästi aikaa. 

Työmäärää voi avata myös opintopisteiden avulla. Kuinka monen opintopisteen kurssia oppija on suorittamassa? Yleensä 1 opintopiste vastaa 27 tuntia opiskelijan työtä. Kahden viikon aikana se tarkoittaisi noin kahta tuntia työtä päivittäin, jolloin 3 opintopistettä voisi suorittaa kuudessa viikossa, 5 opintopistettä kymmenessä viikossa. Se, kuinka paljon opiskelija lopulta käyttää aikaa tehtäviin, onkin sitten eri asia, eikä sen arviointi oikeastaan ole opettajan tehtävä. Tärkeintä on se, miten tehty työ näkyy kielitaidon kehittymisessä. Viikoittaisen työmäärän voi merkitä esimerkiksi ajankäyttömalliin, jossa voi olla yhtymäkohtia kurssin aikajanaan tai jonka osa se voi olla. 

Kurssin aikataulua ja ajankäyttöä voi visualisoida kalenterin tai aikajanan avulla; siitä hyötyy opiskelija, mutta se voi olla opettajallekin hyvä apu, jotta jo suunnitteluvaiheessa näkee, jakautuvatko teemat ja tehtävät tasaisesti kurssin koko ajalle. Ajankäyttömallin tai aikajanan voi tehdä monilla tavoin, sen mukaan, miten paljon opettajalla on aikaa ja halua panostaa visualisointiin. Wordin ja Powerpointin muodoilla pystyy helposti tekemään monenlaisia kuvioita, mutta suunnitellessa voi olla hyvä käyttää aivan yksinkertaista taulukkoa, jota on helppo sitten lähteä muokkaamaan eteenpäin. Moodlessa H5P:n Timeline-toiminnon avulla voi tehdä aikajanan, joka näyttää kaikki tarpeelliset päivämäärät. Visuaaliseen suunnitteluun tarkoitettu Canva antaa mahdollisuuden tehdä näyttäviäkin kuvia ja kalentereita, mutta jos Canva-käyttäjiä on vain yksi, kuvien muokkaaminen ja jatkokäyttö saattaa olla hankalaa tai mahdotonta. Tekoäly voi olla apuna tässäkin tehtävässä: Napkin AI -sovelluksella voi tehdä ilmaiseksi tekstistä kuvia ja visuaalistuksia. (Sovellus vaatii kirjautumisen.) Jos aikataulu on kopioitavissa esimerkiksi taulukosta tekstimuodossa, sen voi siirtää Napkiniin, joka tekee siitä kuvan. Sovellus ei välttämättä sisällytä aivan kaikkea tietoa kuvaan, mutta sitä voi jonkin verran muokata ja sen pystyy lataamaan itselleen ja kurssialueelle kuvamuodossa. Myös Padlet-sovellus tarjoaa tekoälyavusteista aikajana-toimintoa, mutta sitä testatessa mitään ei syntynyt.  

(Realististen) tavoitteiden asettaminen 

Tavoitteita kielenoppimiselle on yhtä paljon kuin on opiskelijoitakin. Jollekin on tärkeää pärjätä kaupassa, ja he saattavat yllättyä iloisesti, kun oppivat enemmänkin. Toiset ilmoittavat haluavansa osallistua YKI-testiin vuoden kuluttua alkeiskurssilla aloittamisesta. Tämähän ei ole mahdotonta, mutta vaatii todella aktiivista ja intensiivistä opiskelua – ja jos suomen opiskelu tapahtuu muiden opintojen ohessa, aletaan olla jo melko haastavan tehtävän parissa. Joka tapauksessa opiskelijoille on hyvä tehdä näkyväksi, millä kielitaidon tasolla kurssi on, mitä sillä tasolla voi olettaa osattavan ja millä tavalla kielitaito siitä kehittyy edelleen. Tämä tieto on tärkeää ja hyödyllistä kaikille kieliopintoja aloittaville ja tekeville, joten hyvä materiaali vaikkapa videon muodossa on hyödynnettävissä muillakin kursseilla. Valmiitakin kielitaitokuvauksia toki on ja niitä kannattaa hyödyntää, mutta silloin voi joutua tarkentamaan, miten oman oppilaitoksen kurssit niihin suhteutuvat. Opiskelijan voi myös ohjata suunnittelemaan omaa oppimistaan Kielibuustin sivuilta löytyvän testin avulla. 

Jos opiskelija on ensimmäistä kertaa asynkronisella itseopiskeluverkkokurssilla, hän ei välttämättä tiedosta, millaista itseohjautuvuutta ja oman opiskelun aikatauluttamista kurssi vaatii – tai hän ei ehkä tiedä, onko hänellä tällaisia taitoja. Aihetta voisi käsitellä laajastikin, mutta koska kurssilla on paljon muutakin tehtävää, voi opettaja ohjata opiskelijaa eri tavoin. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi opettajan viestintää, jossa implisiittisesti tuupataan opiskelija huomaamaan tai eksplisiittisesti osoitetaan hänelle kurssin vaatima työmäärä, tehtävien määrä ja määräpäivät. Ohjaus voi tarkoittaa kevyitä itsereflektiotehtäviä, jotka ohjaavat opiskelijan asettamaan tavoitteita kurssille ja tulevaisuuteen – ja ymmärtämään, miksi tämä on tärkeää ja hyödyllistä. Parhaimmillaan itsereflektiosta tulee opiskelijalle työväline, jota hän voi käyttää kaikessa (kielen)oppimisessa ja työskentelyssä. 

Verkkokurssin tehtävien käytettävyyteen ja ohjeistukseen on hyvä kiinnittää erityistä huomiota. Toimivat ja selkeästi ohjeistetut tehtävät tukevat motivaatiota, pitävät mielenkiintoa yllä sekä kannustavat eteenpäin. Koska viestintä on asynkronista, opiskelija ei saa reaaliaikaisesti apua, jos hän kohtaa tehtävän, joka ei toimi tai jonka ideaa ymmärrä.  Toisaalta verkkokurssi tarjoaa opiskelijalle paljon vapautta, joten tehtävien on hyvä olla myös monipuolisia ja mahdollistaa erilaisia työskentelytapoja antaen tilaa opiskelijan luovuudelle. Näin tehtävät palvelevat erilaisia oppijoita ja tukevat erilaisia oppimistyylejä. 

Verkkokurssille kannattaa valikoida tietty määrä tehtävätyyppejä (esim. H5P), jotka toistuvat kurssin aikana. Näin opiskelija voi suunnata energiansa oppimiseen, eikä aikaa kulu eri tehtävätyyppien toimintoihin tutustumiseen. Tehtävien ohjeistukseen liitetyt opiskeluvinkit auttavat opiskelijaa pohtimaan, mikä olisi itselle sopivin toimintatapa. Erityisen hyödyllisiä opiskeluvinkit ovat kunkin tehtävätyypin ensiesiintymisen yhteydessä. Ohjeet voivat mm. selventää tehtävän perusideaa, vinkata vaihtoehtoisista toimintatavoista tai neuvoa, kuinka tehtävän opit voi viedä omaan arkielämän kielenkäyttöön. Koska verkkokurssin opiskelijat ovat usein heterogeeninen ryhmä, ohjeet ja vinkit ovat harvoin täysin turhia. Opettajalle itsestään selvät asiat saattavat olla eri koulukulttuureista lähtöisin oleville opiskelijoille aivan uutta. Esimerkiksi opiskelijan saattaa joskus olla vaikea hahmottaa, mikä kurssin kieliaineksesta tulee opiskella aktiivisesti ja mikä on passiivista syötöstä. 

Sähköisessä oppimisympäristössä olevat ohjeistukset toimivat tehokkaimmin lyhyinä ja ytimekkäinä. Seuraavassa on esimerkkejä erilaisista tehtävätyypeistä ja siitä, miten niihin on upotettu yksinkertaisia lisäohjeita ja vinkkejä. Esimerkeistä on laajempi, kuvia sisältävä esitys Kielibuustin S2-opetusmateriaalipankissa. 

Esimerkki 1: Tehtävien nimeäminen ja symbolit 

Tehtävien nimeäminen mahdollisimman lyhyesti mutta informatiivisesti parantaa käytettävyyttä. Tehtävän sisältöä pystyy tiivistetysti kuvaamaan symbolien avulla. Symbolit on merkitty tehtävän otsikkoon tehtävän numeron jälkeen. Lisäksi jokaisella tehtävällä on nimi sekä suomeksi että englanniksi.  

Symbolit on selitetty kurssioppaassa seuraavasti: 

Every activity carries a symbol that helps you to orientate. 
🤓 Study - This activity includes a new topic to study. 
💪 Practise - This is an exercise where you´ll practise something that you´ve studied earlier. 
🔊 Listening exercise 
🎬 Video material (usually external) 
🤔 Review - At the beginning of each module you´ll review something from the previous module(s). 
 

Esimerkkejä tehtävien nimeämisestä: 

A 5. 🤓 🎬 Kuukaudet ja vuodenajat - Months and seasons 
C 6. 🤓 💪 Kuinka vanha sä olet? - How old are you? 

Esimerkki 2: Fraasilista  

H5P-työkalu Course presentation 

Dioille on koottu perinteinen lista alkeiskommunikaatiossa tarvittavia perusfraaseja. Ne on jaoteltu teemoittain, ja jokaisella dialla on äänite, jossa fraasit on luettu. Course presentation -työkalun dioille upotettavat ääniteet ovat lyhyitä, koska niitä voi käyttää vain Play- ja Pause-painikkeilla (ei kelausmahdollisuutta).  Ensimmäisellä dialla on opiskelijalle vinkkejä, miten fraasilistan avulla voi opiskella. 

Esimerkki 3: Yhdistä fraasi ja reaktio 

H5P-työkalu Drag the words 

Tehtävässä on fraaseja, ja opiskelijan tulee valita kuhunkin sopiva reaktio. Tehtävään on liitetty äänite, jossa on luettu ”oikeat vastaukset”. Äänitteen monipuoliseen käyttöön on annettu opiskelijoille vinkkejä. 

Esimerkki 4: Sanelu 

H5P-työkalu Dictation 

Tehtävässä opiskelija kuuntelee fraasin ja kirjoittaa sen tekstikenttään. Tämä tehtävä on kurssin ensimmäisen moduulin alkupuolella, ja se perustuu esimerkissä 1 mainittuun fraasilistaan.  

Ohjeessa vinkataan, että tehtävän fraasit ovat edellisistä tehtävistä tuttuja. Tarkoituksena on se, ettei opiskelija syöttäisi fraaseja kääntäjään vaan palaisi aiempiin tehtäviin, jos tarvitsee apua. Opiskelijalle on myös annettu ä ja ö -kirjaimet helposti kopiotavassa muodossa, ettei tehtävässä onnistuminen jää kiinni tällaisesta pienestä teknisestä asiasta. Onnistumiset ja turhautumiselta välttyminen on tärkeää varsinkin kurssin alkumetreillä. Lisäksi näennäisesti irrallisille fraaseille luodaan kontekstia liittämällä ne kahvilassa asiointiin. Näin opiskelijaa kannustetaan käyttämään kieltä arkielämässä ihan alusta asti.  

Esimerkki 5: Kielioppisyötös 

H5P työkalu: Quiz (question set) Multiple choice 

Tehtävän otsikko on “Mitä sä teet?”. Opiskelija katsoo kuvaa, ja hänen tulee tunnistaa kolmesta vaihtoehtoisesta lauseesta se, joka liittyy kuvaan. Lauseet ovat lyhyitä minä-lauseita, jotka vastaavat otsikon kysymykseen. Tämä tehtävä on johdantoa verbien persoonamuotoihin, ja siinä opiskelijalle syötetään verbityyppien 1–3 minä-muotoja. Ohjeistus kertoo opiskelijalle, mikä on tehtävän tarkoitus. 

Esimerkki 6: Konteksti 

H5P-työkalu Fill in the blanks 

H5P-tehtäviä on erittäin nopea tuottaa, mutta ne saattavat joskus jäädä aika mekaanisiksi drilleiksi. Kuvien avulla tehtäviin voi luoda yksinkertaista kontekstia. Tässä tehtävässä opiskelija katsoo kuvaa, jossa on esineitä ja niille merkitty omistaja. Opiskelija täydentää aukkolauseet kuvan ja englanninkielisen vihjesanan perusteella. Englanninkielinen vihjesana kertoo, mikä sana lauseeseen tulee suomeksi, ja kuva kertoo sanan omistajan, jonka opiskelijan tulee kirjoittaa lauseeseen genetiivissä. Tässä tehtävässä opiskelija saa tarvittavat vihjeet myös aukon vihjenapin kautta, jotta tehtävän voi tehdä, jos kuvan latautumisessa olisi ongelmaa. Opiskelijaa kuitenkin ohjataan tekemään tehtävä kuvavihjeiden avulla. Syvempää kontekstia ja omakohtaisuutta opettaja voi luoda upottamalla tehtävään oman kuvansa. 
 

Esimerkki 7: i-painike  

H5P-työkalu Course presentation 

Course presentation -dioille voi lisätä i-painikkeen, jota klikkaamalla opiskelijalle avautuu pieni tekstilaatikko. Sinne on voi piilottaa esimerkiksi käännöksiä tai lisätietoa. Näin dioista tulee väljempiä, ja opiskelija saa itse päättää, milloin katsoo käännöstä tai lisätietoa. 

Esimerkki genetiiviä käsittelevästä diasarjasta: 

Dialla on lauseet: 

• Kenen kännykkä tämä on?
• Se on Johnin. 

Dialla on myös kaksi i-painiketta: käännös ja lisätieto 

Click here for English 

• Whose mobile phone is this? 
• It’s John’s. 

Why the extra i? 

If a foreign name ends to a consonant (eg. John or Rachel) you need to add an extra i before the ending -n. If you don’t the pronunciation would be impossible.  

Opiskelijat ovat oikeutettuja saamaan palautetta edistymisestään, ja he arvostavat opettajalta saatua palautetta. Koska eri yliopistoissa on opiskelijamäärältään hyvin erikokoisia itsenäisesti suoritettavia alkeiskursseja, opettajan palautteen antamiseen käyttämä aika on mietittävä tarkkaan. Miten palautetta voisi antaa mahdollisimman pienellä vaivalla mutta silti mahdollisimman hyvin? 

Alku on tärkein 

Jotta opiskelija tuntisi itsensä tervetulleeksi kurssille ja jotta hän huomaa, että myös itsenäisessä toteutuksessa on mahdollista saada ohjausta, ensimmäiset tehtävät ja opettajan reagointi niihin ovat avainasemassa opiskelijan sitouttamiseksi. Interaktiivisuus vaikuttaa siten, että tehtävien tekemisestä tulee helpompaa sekä opettajalle että opiskelijalle. 

Yksi tavallinen alun tehtävätyyppi on itsestä kirjoittaminen, esimerkiksi Padlet-seinällä tai Moodlen keskustelualueella. Vastausten ja vastauksiin annettavan palautteen on hyvä olla avoimia ja kaikille näkyviä – kurssilaiset saavat palautteista tietoa toisistaan sekä opettajasta ja voivat samalla myös oppia kieltä ja kulttuuria. Kun opettaja kommentoi suurelle määrälle opiskelijoita, palautefraaseja voi listata itselleen etukäteen valmiiksi ja napata sopivan kommentin listasta. Toki on hyvä yksilöllistää palautetta niin, että opiskelija huomaa sen tulevan opettajalta eikä robotilta. 

Millaista palautetta? 

Opettajan palautteen opiskelijoiden lähettämiin tehtäviin tulisi olla helposti ymmärrettävää sekä lempeää ja eteenpäin kannustavaa. Kirjalliseen palautteeseen voi esimerkiksi muotoilla ”pieni vinkki tulevaisuuteen” sen sijaan, että kirjoittaa vain, mikä meni väärin. Vaikka usein kurssialueella annettavasta ja kaikille näkyvästä palautteesta voivat oppia kaikki, sellaisesta vastauksesta, jossa on paljon korjattavaa, on parempi lähettää palaute yksityisviestinä.  

Mikäli opettaja antaa palautetta puhetehtävästä ja vaikkapa opiskelijan ääntämisestä, voi olla hyödyllistä antaa palautekin kuunneltavana. Esimerkiksi Moodle-tehtävien palautusosiossa opettaja voi äänittää kaksi minuuttia puhettaan, tai hän voi vinkata Forvo-sivuston mallisanojen kuuntelemiseen ja toistamiseen. 

Moniin kurssin drillitehtäviin voi lisätä automatisoidun palautteen sekä oikeista että vääristä vastauksista. Tämä on hyvä tehdä, sillä opiskelijat turhautuvat, jos he eivät ymmärrä, miksi tehtävä ei ole oikein. Opiskelun alussa esimerkiksi sanojen kirjoittaminen aukkotehtävän vaatimalla tarkkuudella ei ole aina helppoa. Palautteisiin voikin lisätä lauseita, kuten ”Check the spelling –  have you written an a or an ä? Are the letters in the right order?” 

Ennen mahdollisia arvioitavia tehtäviä on tietenkin hyvä näyttää tehtävän arviointimatriisi, jotta opiskelija tietää, mitä hänen suorituksestaan arvioidaan ja mistä hän voi odottaa saavansa palautetta. Joissain tehtävissä opiskelijaa voi myös pyytää miettimään itse, millaisista asioista hän toivoisi saavansa palautetta. 

Itsenäisellä verkkokurssilla opiskelija voi tietysti käyttää opiskelussaan kaikenlaisia löytämiään oppimateriaaleja ja työkaluja, kuten mobiilisovelluksia, kääntäjiä, Googlea ja tekoälysovelluksia. Tällaiset kurssin ulkopuoliset apuvälineet parhaimmillaan tukevat ja eriyttävät oppimista, mutta usein ne voivat myös johdattaa opiskelijaa harhaan. Kielenoppijan voi olla alkeistasolla hankala arvioida kääntäjien tai tekoälyn tuottaman kielen oikeellisuutta tai faktojen todenpitävyyttä. Lisäksi tekoälyn tuottama kieli ei aina ole sellaisenaan sopivaa opiskelijan omiin tuotoksiin. Jos opiskelija yrittää käyttää kieltä, joka sisältää paljon vieraita sanoja ja vaikeita rakenteita, kommunikaatio harvoin onnistuu. Siksi opiskelijoita on hyvä ohjata oman tasoiseen kommunikaatioon ja oman kurssimateriaalin äärelle. Tästä tarpeesta syntyi video “How to Use AI Tools to Assist You in Learning Finnish”. Se on pakollinen katsoa Suomi 1 -kurssin alussa sekä verkkokurssilla että pienryhmäopetuksessa. 

Videon tärkein sanoma opiskelijalle on se, että opettajat tietävät tekoälyn olemassaolosta ja siitä, että opiskelijat saattavat käyttää sitä. Videon alussa viitataan yliopiston yleisiin linjauksiin tekoälysovellusten käytöstä ja sitten kokeillaan, miten tekoälysovellus (Microsoft Copilot) toimii apuna Suomi 1 -kurssiin liittyvissä kysymyksissä. Video on yleisellä tasolla, jotta se kestää aikaa, sillä sovellukset kehittyvät vauhdilla. 

Verkkokurssilla, jolla opettaja ei tapaa opiskelijoita kasvokkain, opettajan on vain luotettava siihen, että opiskelijat tekevät tehtävät itse. Siksi tehtävien ohjeissa selvennetään, miten eri apuvälineitä saa käyttää. Aiemmin haasteena on ollut kääntäjällä tehdyt ylivaikeat lauseet, joita opiskelija yrittää ääntää. Nykyään apuvälinevalikoimaa laajentaa myös erilaiset AI avatar -sovellukset. 

• Video: How to Use AI Tools to Assist You in Learning Finnish (Tampereen yliopisto)    

 
Tehtävä, johon videossa viitataan, tehdään kurssin alkupuolella, ensimmäisen moduulin jälkeen. Ohje on seuraava: