Millainen on kielitietoinen työyhteisö?

Viime aikoina on keskusteltu paljon siitä, että kansainvälisten osaajien pitäminen Suomessa edellyttää työnantajilta ja työyhteisöiltä kielitietoisuutta (esim. YLE, Barona). Mitä kielitietoisuus sitten tarkoittaa? Työkielen vaihtaminen englanniksi ei ole ratkaisu kaikkeen, vaan työpaikoilla on huomioitava monenlaisia kieleen liittyviä asioita.
Smiling adults are chatting over a coffee break.
Kuva: Kalle Kataila. Kaikki oikeudet pidätetään.

Kaksi näkökulmaa kielitietoisuuteen

Keskustelu työyhteisöjen kielitietoisuudesta liittyy johtamisen alalla vaikuttavaan DEI-ajatteluun (diversity, equality, inclusion), jonka mukaan monimuotoisuus, tasa-arvo ja inklusiivisuus on huomioitava niin rekrytoinnissa kuin työyhteisöjen arjessa. Tästä näkökulmasta korostuu se, että kielitietoisessa työyhteisössä suomen kielen taidon puuttuminen ei saa olla este työntekijän täysipainoiselle osallistumiselle.

Toisaalta osaajia tarvitaan myös sellaisiin tehtäviin, joissa suomen taito on tärkeää; lisäksi paikallisen kielen osaamisella on merkitystä kotoutumisen kannalta myös niille, jotka työskentelevät englanniksi. Näin ollen kielitietoisuus liittyy yhtä lailla siihen, miten työyhteisö voi tukea työntekijän suomen kielen taidon kehittymistä.

Kielitietoisuuden ulottuvuuksia

Kielitietoisuus työpaikoilla on ensinnäkin sitä, että työyhteisö on tietoinen työtehtävien todellisista kielellisistä vaatimuksista. Mitä kieliä eri tehtävien suorittamiseen vaaditaan, ja minkätasoinen osaaminen niihin riittää? Mistä pitää selvitä itsenäisesti, ja mitä taas voi tehdä osaavamman työtoverin tuella? Nämä vaatimukset tehdään näkyviksi myös rekrytoinnissa ja työtehtävien jakamisessa.

Kielitietoisuus on myös tietoisuutta siitä, mitä kieliä työntekijät osaavat. Lisäksi kielitaidon kehittyminen pääsee esiin: esimerkiksi suomen kielen taidon asteittainen paraneminen voi näkyä työnkuvan muuttumisena. Varsinaisen työkielen tai työkielten lisäksi tunnistetaan myös työntekijöiden muu kielitaito, ja sitä hyödynnetään mahdollisuuksien mukaan organisaation toiminnassa.

Kielitietoisuuden kolmas ulottuvuus on tietoisuus kieleen liittyvistä toiveista, tarpeista ja ongelmista. Kokevatko työntekijät osallisuutta kielellisestä taustasta ja kielitaidosta riippumatta? Mitä työntekijät haluavat oppia, ja miten työyhteisö voi tukea heitä siinä? Millaisia haasteita eri kielten käyttö aiheuttaa, ja miten niitä voidaan ratkoa yhdessä? Jo pienillä muutoksilla voidaan tehdä monikielisessä ympäristössä toimimisesta vähemmän kuormittavaa ja hyödyntää työpaikan vuorovaikutustilanteita kielenoppimiseen.

Tukea kielitietoisuuden kehittämiseen

Työnantajille on julkaistu tuoreita oppaita siihen, miten kehittää työpaikan käytänteitä kielitietoisempaan suuntaan. Väestöliiton opas tarjoaa konkreettisia välineitä kielitietoiseen rekrytointiin ja työyhteisön kielitietoisuuteen. Teknologiateollisuuden opas antaa vinkkejä kansainvälisten osaajien houkutteluun, ja itsearviointityökalun avulla työyhteisö voi arvioida inklusiivisten käytäntöjen astettaan. Työterveyslaitoksen opas tukee asiantuntijaorganisaatioita monimuotoisuus- ja inklusiivisuustyössä.

Myös Kielibuusti ja Koneen Säätiön rahoittama Monikielistyvä työelämä -hanke kehittävät yhteistyössä työyhteisöille suunnattua kielitietoisuusmateriaalia. Kielibuustin ylläpitämään portaaliin, joka avataan keväällä 2023, on tulossa työyhteisöille oma osio, josta löytyy monenlaista tukea kielitietoisten käytänteiden kehittämiseen.

Kirjoittaja(t)

Inkeri Lehtimaja (Helsingin yliopisto) on tutkijana Monikielistyvä työelämä -hankkeessa. Johanna Komppa (Helsingin yliopisto) vetää Kielibuustin osakokonaisuutta Kielenoppimispolut ja -mallit korkeakoulusta työelämään.

Lue lisää blogin toimituskunnasta
  • Julkaistu
  • Päivitetty:
Jaa
URL copied!