Helsingin yliopiston fysiikan osastolla väitöskirjatutkijana työskentelevä András Haris-Kiss on asunut Suomessa neljä vuotta ja opiskellut suomea saapumisestaan lähtien.  Nykyisin hän ohjaa ja kommentoi tähtitieteen kanditöitä suomeksi. Hän pitää suomeksi myös yksittäisiä luentoja omalta erikoisalaltaan, havaintotähtitieteestä.  

Haris-Kiss toteaa, että alaan liittyy erityissanastoa, jota ei opeteta yliopiston suomen kielen kursseilla.  

"Ennen opiskelijoiden kanssa tapaamisia yritän arvata, mitkä voisivat olla päivän keskustelun aiheet ja millaista sanastoa niihin liittyy. Jos en ole varma jostakin sanasta, tarkistan sen ennen tapaamista", Haris-Kiss kertoo.

Haris-Kiss laajentaa ja ylläpitää sanavarastoaan muun muassa lukemalla säännöllisesti tähtitieteen yhdistyksen Ursa ry:n julkaisuja, jotka käsittelevät alan asioita helposti ymmärrettävällä tavalla.

Yhteen opetustilanteeseen mahtuu monta kieltä 

Farmasian tiedekunnan professori Michael Jeltsch puolestaan on asunut Suomessa jo 30 vuotta ja opiskellut suomea jo ennen muuttoaan Suomeen. Vaikka Jeltschillä on pitkä ja monipuolinen historia suomen kielen käyttäjänä, hän kertoo, ettei suomeksi opettaminen vieläkään käy kevyesti.

"Kontaktiopetuksen jälkeen olen aina poikki ja suomenkielisen kontaktiopetuksen jälkeen vielä enemmän poikki." 

Jetsch kuitenkin muistuttaa, että suomeksi ja englanniksi opettaminen eivät ole toisilleen vastakkaisia valintoja, vaan kieliä voi käyttää opetuksessa eri tavoin rinnakkain. Aluksi hän teki suomeksi luennon diat mutta puhui englanniksi. Sittemmin hän on käyttänyt suomea myös luennoidessaan, vaikka useimmiten opettaakin englanniksi.  

Myös Afrikan tutkimuksen professori Friederike Lüpke kertoo lisänneensä suomen kielen käyttöä luennoillaan vähitellen.

"Alussa käytin vain muutaman sanan suomea osana englanninkielisiä luentoja. Pikkuhiljaa siirryin limittäiskieleilyyn, eli vaihdan joustavasti englannista suomeen ja takaisin, tarpeiden ja aiheen mukaan. Koska diojen kirjoittaminen suomeksi vie liian paljon aikaa, käännän ne usein tekoälypohjaisen käännössovelluksen avulla ja korjaan sitten tekstit manuaalisesti. Nykyisin puhun luokassa vapaasti suomeksi ja käytän edelleen englantia apukielenä." 

Opettaminen on yhteistyötä 
 

Lüpke muistuttaa, että opettaja ei ole luokassa yksin, vaan opetus toteutuu yhteistyönä.

"Usein pyydän opiskelijoilta apua, kun olen jumissa, ja he ovat todella avuliaita."  

Japanin kielen yliopisto-opettaja Rie Fuse sanoo saaneensa opetukseen kielitukea myös suomenkielisistä opetusassistenteista, joiden tehtäviin kuului mm. opetusdiojen kieliasun tarkistaminen.

Kaikki haastatellut kertovat opiskelijoiden suhtautuneen mutkattomasti siihen, että ensikielenään jotakin muuta kieltä puhuva opettaa suomeksi.  

"Opiskelijat ovat aina olleet tukevia, ja heille näyttää olevan normaalia ja itsestään selvää, että myös kielenoppija voi opettaa suomeksi. Monet kollegat edelleenkään eivät suostu puhumaan kanssani suomea, vaikka itse puhuisin heille suomeksi. Sellaista ei ole ikinä tapahtunut opiskelijoiden kanssa ja se on vapauttanut minua kovasti. Olen opiskelijoilleni todella kiitollinen," Lüpke kiittää.  

Fuse huomauttaa, että käyttämällä suomea opetuksessaan hän antaa myös omille opiskelijoilleen esimerkin siitä, että kieltä oppii sitä käyttämällä. Opiskelijat sisäistävät esimerkin kautta senkin, että suullisessa vuorovaikutuksessa kielivirheet ovat usein vain kauneusvirheitä, jos sitäkään. Ns. täydellinen kielitaito ei ole tarpeellinen tavoite.  

Kollegoiden tuki on kaikkien mielestä tärkeää.  

"Kokemus siitä, että työkaverit hyväksyvät ja tukevat kieliprojektia, auttaa rakentamaan itseluottamusta", sanoo Haris-Kiss.

Rohkeutta ja työkaluja Opeta suomeksi -kurssilta 

Tukea suomeksi opettamiseen haastatellut ovat saaneet myös yliopiston henkilöstökoulutuksena järjestetystä Opeta suomeksi -kurssista, jolle he kaikki ovat osallistuneet.  

"Ilman kurssia en luultavasti olisi alkanut opettaa suomeksi", Jeltsch tuumii.

Hän kertoo tarvinneensa kurssilta saamaansa rohkaisua. Lüpke kehuu kurssin hauskaa ja voimaannuttavaa ilmapiiriä.  

"Kurssi tarjosi turvallisen paikan harjoitella ja saada sekä vertaistukea että palautetta opettajilta", Lüpke summaa.

Väitöskirjatutkija Haris-Kiss arvosti kurssissa myös mahdollisuutta kasvattaa opetuskokemusta. Hän kertoo kurssin tarjonneen hyviä vinkkejä esimerkiksi palautteen antamiseen ja opetusmateriaalin valmistamiseen. Fuse kokee saaneensa kurssilta itselleen uusia työkaluja myös oman kielitaitonsa kehittämiseen.  

Mistä motivaatio? 

Kaikki haastatellut ovat kehittäneet kielitaitoaan pitkäjänteisesti. Fuse korostaa, että suomen kielen taitoiselle maailma on Suomessa monin tavoin avonaisempi kuin se ilman kielitaitoa olisi.  

"On selvää, että haluan ymmärtää ympäröivän yhteiskunnan keskustelua ja osallistua siihen itse", täydentää Haris-Kiss.

Lüpke kertoo asuneensa väitöskirjaa kirjoittaessaan neljä vuotta Alankomaissa.  

"Minulla ei tuolloin ollut aikaa oppia hollantia, ja siksi oman kokemukseni kautta tiedän, millaista on elää maassa, jonka kieltä en osaa. En halunnut sellaista kokemusta uudelleen." 

Jeltsch toteaa, että motivaatio voi eri vaiheissa elämää ja kielenoppimisprosessia löytyä eri asioista. Uteliaan tutkijan mielenlaadusta ei ole kielitaidon kehittämisessä ainakaan haittaa.

"Tykkään haastaa itseäni tekemällä asioita, joita en ole aiemmin tehnyt."  

Tukea koko työyhteisölle 

Haastatellut haaveilevat myös kursseja laajamittaisemmasta tuesta suomen kielen oppimiselle. Fusen mielestä jokaisesta tiedekunnasta pitäisi löytyä suomenkielisen opetuksen ja ohjauksen tukihenkilö. Hän on itse ollut siinä onnellisessa asemassa, että kollegat ovat vapaaehtoisesti tarjonneet hänelle apuaan. 

Tärkeää asiaa ei pitäisi kuitenkaan jättää satunnaisten vapaaehtoisten ja yksittäisten kurssien varaan, vaan monikielistä opetusta ja suomen kielen oppimista tulee tukea myös rakenteellisin ratkaisuin, tiiviisti kytköksissä itse kunkin työympäristöön. Koko yhteisölle hedelmällisten toimintamallien kehittämiseen tarvitsevat tukea niin kielenoppijat kuin suomea tai ruotsia ensikielenään puhuvat.  

Haluaisitko sinäkin käyttää suomea opetuksessa ja ohjauksessa? 
  

Tässä kootut vinkkimme: 

• Käytä kieliä rinnakkain:
  • Esitysmateriaali suomeksi, oma puhe englanniksi
  • Kotitehtävänä ennakkoon englanniksi nauhoitetut videoluennot, sen jälkeen luokassa yhteinen keskustelu samoista teemoista suomeksi.
  • Eri kielet myös opetuspuheessa rinnakkain, joustavasti tarpeen mukaan vaihdellen.
• Kirjoita esitysmateriaaleihin myös opiskelijoiden näkyviin itsellesi haastavat teemaan liittyvät keskeiset sanat. Ne ovat myös uuteen asiaan tutustuville opiskelijoille hyödyksi!
• Opiskelijat auttavat mielellään! Kysy heiltä, jos et tiedä esimerkiksi tiettyä sanaa.
• Käytä suomenkielistä kurssiassistenttia.
• Valmistaudu ohjaustapaamisiin myös kielen näkökulmasta:
  • Mieti, mistä teemoista keskustelussa puhutaan ja millaista sanastoa teemoihin liittyy.
  • Tarkista ennen tapaamista keskeiset sanat, joista olet epävarma.
• Hylkää ajatus täydellisestä kielitaidosta.